Palaute  |  Sivukartta  |  Haku  |  Paikallisjärjestöjen portaali
Etusivu   Puheenjohtajanpalsta   Hallitus     Historiaa     Kuvagalleria 85 vuotta     Ajankohtaista     Esittely     Vappu 2010     Linkit   Alueen järjestöjen verkkopalvelut: Valitse järjestö Heinäveden paikallisjärjestöJuvan paikallisjärjestöMikkelin Seudun paikallisjärjestöMäntyharjun paikallisjärjestöPieksämäen paikallisjärjestö		Etusivu > Puheenjohtajanpalsta  a+  a-    Sivu päivitetty 5.4.2010, Kari Laukkanen Edellinen sivu    Sivun loppuun    Tulosta    Ammattiyhdistysliike ei neuvottele lakko-oikeudesta Pääministeri Matti Vanhasen ideamylly pyörii jälleen, valitettavasti. Tuskin oli palkansaajien hengitys päässyt tasaantumaan Rukan hangilta saatujen eläketerveisten jälkeen, kun jo tärähti matkatuliaisia suoraan Afrikasta. Pääministeri Vanhanen esitti tällä kertaa ehdotuksen avainalojen lakko-oikeuden rajoittamisesta. Ihmettelen minne pääministerin pitäisi matkustaa, jotta syntyisi rakentavia ajatuksia yhteiskunnan parhaaksi eikä päinvastoin. Esityksillään Vanhanen näyttää pyrkivän suomalaisen työmarkkinamallin ja sopimusyhteiskunnan rapauttamiseen. On selvää, että tämän kevään neuvottelukierroksella olisi ollut viisasta tavoitella keskitettyä ratkaisua. Niitä ”tupoja ” neuvottelemalla kun on ennenkin saatu aikaan maltillisia sopimusratkaisuja. Työnantajat kuitenkin tyrmäsivät keskitetyn ratkaisun mahdollisuuden jo hyvissä ajoin ennen neuvottelukierroksen alkamista. Eikä pääministeri halunnut hallituksensa kanssa mitenkään vaikuttaa työnantajiin laajan sopimusratkaisun edistämiseksi. Nyt kaikkien alojen neuvottelut käydään liittokohtaisesti – työnantajien tahdon mukaisesti. Ahtaajien lakon aikana nousi esille uuden lainsäädännön tarve, kun satamaoperaattorit yrittivät murtaa lakkoa ulkopuolisella ja jopa ulkomailta värvätyllä rikkurityövoimalla. Työnantaja myös syyllisti lakossa olleita työntekijöitä kohtuuttomasti ja ohitti samalla oman vastuunsa ratkaisun hakemisessa. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee laillisten lakkojen rajoittamisen sijasta sellaista lakia, joka estää työtaisteluiden murtamisen. Uuden lain myötä työmarkkinaosapuolet sitoutuisivat siihen, ettei laillisessa työtaistelussa olevien työpanosta korvata esimerkiksi vuokratyövoimalla. Lakko-oikeus on kansalaisille kuuluva perusoikeus ja siihen puuttuminen tietää todellista yhteiskuntarauhan järkkymistä. Ammattiyhdistysliike ei neuvottele lakko-oikeudesta missään olosuhteissa. Ritva Suomalainen SAK valtuuston varapuheenjohtaja SAK:n valtuusto 15.5.2009 Valtuuuston varapuheenjohtaja Ritva Suomalainen ja puheenjohtaja Tuire Santämäki-Vuori kiittävät Lauri Ihalaista 8.8.2008 Puheenjohtajan terveisiä Valtion budjetti jakaa epäoikeudenmukaisuutta Hallituksen budjettiesitys vuodelle 2009 lupaa lisää hyvinvointia rikkaille ja lisääntyvää köyhyyttä köyhille. * * Kesällä on usein hiljaisempaa valtakunnan politiikassa, mutta tänä kesänä puutulli-kysymykset keskusteluttivat vilkkaasti koko kesän – ja syystä. Heinäkuussa puolueiden puheenjohtajat ottivat samalla Areenalla Porissa kantaa seuraavan vuoden budjettiin ja erityisesti verolinjauksiin. Tuossa keskustelussa pääministeri Vanhanen kunnostautui osoittamalla miten homma on tosissaan noussut hänellä päähän. Hän tytötteli SDP:n uutta puheenjohtajaa Jutta Urpilaista julkisesti ja haukkui tämän esityksiä 'suorastaan typeriksi'. Tällä Vanhanen osoitti oman typeryytensä ja valtakunnan media noteerasi tämän asian. Urpilaisen esitykset olivat kuitenkin konkreettisia ja perusteltuja. Sen sijaan valtiovarainministeri Kataisen budjettiriihen valmistelun yhteydessä tuomat veroalennusesitykset ovat nimenomaan ideologiapohjalta tehtyjä ja epäoikeudenmukaisia. Ne laittavat pieni- ja keskituloiset entistäkin huonompaan asemaan. Suurituloisille ollaan antamassa euromääräisesti moninkertaisesti suuremmat verokevennykset. Kokoomus haluaa selvästikin palkita suuripalkkaisia äänestäjiään ja puolueelle vaalirahaa syytäviä yritysjohtajia! Hallitus on sivuuttanut täysin julkisten palvelujen resurssipulan. Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen esittelemä budjetti jättää kunnat ahtaalle vanhustenhoivan ja terveyspalvelujen, koulutuksen sekä päivähoidon järjestämisessä. Työllisyys on kyllä kehittynyt positiivisesti ja verokertymä ylittää arvioidun, mutta hallitus ei suinkaan ole valmis käyttämään talouteen syntynyttä liikkumavaraa palvelujen parantamiseen, vaan päinvastoin. Hallitus on korottanut kuntien palvelumaksuja, mutta kerää kertyvät varat kunnilta valtiolle. Katainenhan ajaa kunnat entistä pahempaan ahdinkoon näillä veroratkaisuilla ja varmasti palvelut kärsivät. Kunnat pakotetaan velkaantumaan ja veroäyrien nostoon. Hölmölässähän jatkettiin peittoa toisesta päästä leikatuilla paloilla ja tässä näyttäisi olevan samanlainen toimintatapa! Katainen on myös varsin toiveikas inflaation alenemisen suhteen. Se on toiveajattelua ja nyt tarvitaan hallitukselta oikeita tekoja, jotta toive toteutuisi. Inflaatio koskee kipeimmin juuri köyhimpiä ihmisiä, koska heidän tuloistaan suurin osa kuluu ruokaan, liikkumiseen ja asumiseen. Nämä kustannukset ovat nousseet eniten. Veronkevennysten painopisteen pitää olla pieni- ja keskituloisissa. Kataisen tasamalli johtaa siihen että keskituloisen kaksilapsisen perheen kohdalla inflaatio ja hallituksen korottamat päivähoitomaksut vievät enemmän kuin nyt luvassa oleva verohyöty tuo. SAK valtuusto 100 v 15.4.2007 Ritva Suomalainen Viime viikolla ilmestyneessä Palkkatyöläisessä liittotoverini ja hallituskollegani Päivi Arhenius unelmoi varmuuden tilasta. Hän totesi mm., että ”varmuuden tila pitää sisällään sen, että ihminen tulee työllään toimeen – myös taloudellisesti toimeen yhdellä työllä.” Ja hän jatkoi: ”varmuuden tilan saavuttaminen edellyttää solidaarisuutta. Yhteenkuuluvuudentunteen ja yhteisten tavoitteiden puolesta toimimisen käyttövoimana on solidaarisuus. Työntekijät tarvitsevat nyt ja tulevaisuudessa työelämän perusehtoja ja tukiverkostoja.” Työelämän jatkuvalle pirstaloitumiselle ei ole näkyvissä ainakaan nopea käännettä toiseen suuntaan. Niinpä näitä ”työelämän perusehtoja ja tukiverkostoja” tarvitaan jatkossa yhä kipeämmin. Tarvitaan kolmikantaista neuvottelujärjestelmää ja yhdenmukaista työsuhdeturvaa työsuhteen muodosta riippumatta. Tarvitaan toimeentuloturvan parantamista, samapalkkaisuusohjelman toteuttamista ja tukea osaamisen jatkuvalle kehittämiselle. Tarvitaan koko ammattiyhdistysliikkeen yhteisiä ponnistuksia ja keskinäistä solidaarisuutta – ja tälle tarpeelle ei näy loppua! Pirstaloitunut työelämä aiheuttaa sitoutumattomuutta myös oman työyhteisön kehittämiseen ja tavoitteisiin. PAM on toiminut tuloksekkaasti sen puolesta, että myös määrä- ja osa-aikaisissa työsuhteissa olevat saisivat eheämmän työelämän, kunnolliset työsuhteet ja kohtuullisen toimeentulon. Nämä kysymykset vaativat kuitenkin yhä enemmän toimenpiteitä koko ammattiyhdistysliikkeeltä: tulevaisuutemme kannalta on erittäin tärkeää, että pystymme ehkäisemään joustotyöläisten köyhälistön syntymistä ja saamaan erityyppisistä töistä toimeentulonsa hankkivat ihmiset aktiiviseksi osaksi työyhteisöjä, liittoa ja koko ammattiyhdistysliikettä. Mielestäni yhteistoiminnan kehittäminen on liiton – ja koko ammattiyhdistysliikkeen - toiminnan yksi keskeinen tehtävä. Uusia yhteistoiminnan muotoja yrityksissä on oman liittoni piirissä tuettu mm. liiton järjestämällä yhteistyökoulutuksella. Koulutuksen myötä liiton toimijat työpaikoilla saavat uusia eväitä niin oman työnsä kuin työehtojensakin kehittämiseen. Ja yrityksessä voidaan terveen ja tuloksekkaan johtamisen keinoin hyödyntää työntekijöiden innovaatioita koko työyhteisön parhaaksi. Tutkimuksin on todettu, että yhteistoiminta edistää myös ns. kaksoissidonnaisuutta: aktiiviset toimijat liitossa ovat myös aktiivisia työyhteisöjensä kehittäjiä. Inhimillisempi työelämä ja yrityksen menestys voidaan toki kytkeä toisiinsa: se mahdollistaa pitkäjänteisemmän toiminnan ja vahvistaa työntekijöiden sitoutumista myös yrityksen taloudellisiin tavoitteisiin. Hyvänä esimerkkinä voin mainita Lapissa toteutetun – ja tuottavuusyhteistyökunniamaininnallakin palkitun - matkailualan työaikakokeilun, jossa työntekijät saivat lisää kokoaikatyötä ja uusia vakituisia työpaikkoja ja työnantajat – osin suorastaan yllättyneinä – saivat aiempaa sitoutuneempia työntekijöitä. Työnantajien on syytä huomata, että hyvä ammattitaitoinen työntekijä on osin jo nyt, mutta tulevaisuudessa yhä useammin asemassa, jossa hän voi valita työnantajansa. Tässä tilanteessa työnantajien kannattaa olla itsekriittisiä ja miettiä, millä keinoin voisi tulla halutuksi ja arvostetuksi. Työntekijöiden kyykyttäminen tulee nimittäin työvoimapulan aikana hintoihinsa ja paha kello kuuluu kauas ja soi pitkään. Työelämässä on myös runsaasti seikkoja, joita ei hoideta yksinomaan rahalla. Työpaikan henki ja yleinen ilmapiiri ovat entistä tärkeämpiä tekijöitä kilpailussa osaajista. Yhteistoiminnan kehittämiseksi tarvitaan työpaikoille lisää luottamushenkilöitä ja heille – varsinkin luottamusmiehille - nykyistä parempia toimintamahdollisuuksia. On myös tärkeää välittää tietoa niistä lukuisista onnistumisen kokemuksista ja hyvistä käytännöistä, joita luottamushenkilöiden toimin ja työyhteisön hyvällä yhteistoiminnalla on saatu aikaan – ja tätä levitystyötä toivoisin tehtävän ylitse kaikkien liittorajojen. Ne luovat hyvää pohjaa uusien toimijoiden uusille työelämän innovaatioille. Hyvät ammattiyhdistystoverit! Voimme ylpeänä katsoa menneisyyteen ja SAK-laisen ammattiyhdistystoiminnan moniin saavutuksiin. Niissä näkyvät menneiden ja nykyisten toimijoiden ideat, ponnistukset, osaaminen ja yhteistoiminta. Ne ovat tarjonneet monille meistäkin – välillä hikeä ja jopa kyyneleitä – mutta myös onnistumisen kokemuksia, mahdollisuuksia uuden oppimiseen ja osallisuuteen, vaikuttamisen paikkoja ja hyvää toveruutta. Meidän tehtävämme on viedä viestiä eteenpäin ja luoda uskoa tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Kuvassa 100 vuotisjuhliin osallistuneita SAK:n valtuutettuja ja liittohallintojen edustajia Etelä-Savosta. RUOTSIN MALLIA EI KANNATA SEURATA 12.03.2007 Ruotsissa valta vaihtui. Oikeistopuolueet nousivat valtaan suurin lupauksin. Palkansaajien ääniä kalasteltiin mitä erilaisimmilla ympäripyöreillä lupauksilla. Selkeästi havaittiin, että oikeistopuolueet Ruotsissa olivat muuttaneet taktiikkaa: syleile äänestäjää, älä ärsytä. Tämä tehosi. Ruotsissa palkansaajat äänestivät runsain joukoin oikeistoa, ja tuloksena oli vaalivoitto. Sen jälkeen alkoi nopeasti uuden toiminnan aika. Valitettavasti mukavien lupausten takaa paljastui uuden hallituksen rumat kasvot: ay-liikkeen ja palkansaajien valtaa on heikennettävä ja työelämän pelisääntöjä huononnettava. Ennen kuin muste oli ehtinyt kuivua uuden hallitusohjelman papereista, ehdittiin jo toteuttaa monenlaisia toimia. Ensiksi lakkautettiin työelämän tutkimuskeskus, Arbetslivinstitut, joka oli vuosikymmeniä toiminut puolueettomana työelämän tutkimukseen keskittyvänä laitoksena. Nykyinen Ruotsin hallitus pitää työelämän tutkimusta mörkönä, joka haittaa heidän päätöksiään ja saattaa tuottaa heidän näkemyksiensä vastaisia tutkimustuloksia. Sen jälkeen ryhdyttiin purkamaan työttömyysturvaa. Työllistymisen nimissä tasoa päätettiin laskea ja myös työnantajamaksuja leikattiin. Liikennevakuutuksia nostettiin, mikä osuu tietysti työmatkaliikenteeseen ja näin palkansaajan tilipussiin. Ja tietenkin myös ay-liikkeen jäsenmäärää piti saada alas. Tämä toteutetaan työttömyyskassan jäsenmaksujen korotuksella ja ay-liikkeen jäsenmaksun verovapauden poistamisella. Raipparyhmä toimii. Sitten pätkätyöläisten kimppuun. Hallitus päätti lopettaa kaikki suunnitelmat, joilla olisi helpotettu pätkätyöläisten asemaa ja työllistymistä. Määrä-ja osa-aikatyöntekijöitä koskien työmarkkinajärjestöt olivat jo sopineet monenlaisista uudistuksista, joiden tavoitteena oli lisätä työllisyyttä ja parantaa pätkätyöntekijöiden asemaa. Roskakori oli uuden hallituksen osoite niille uudistuksille. Merkittävää on myös se, että nyt Ruotsin kansalaisten yhteistä omaisuutta aletaan myymään surutta, sillä oikeistohallitus kaavailee parhaillaan mittavaa valtionyhtiöiden myyntikampanjaa. Ei ihme että jo kahden kuukauden kuluttua vaaleista kansa olisi äänestänyt aivan toisella tavalla, jos siis uusintaan olisi ollut mahdollisuus. Suomessa useat puolueet näyttävät ottavan mallia Ruotsin mallin mukaisesta äänestäjien houkuttelemisesta. Kokoomus yrittää tätä meillä nyt jo toista kertaa. Toivottavasti Suomessa ei herätä vaalien jälkeisenä aamuna samanlaisessa tilanteessa kuin mitä Ruotsissa, jossa työväellä ja muilla pienituloisilla kansalaisilla on edessä lohduton tulevaisuus. Äänestä, mutta mieti tarkkaan miten. Nyt on tärkeän ratkaisun paikka. YT-laki hyväksyttiin - HYVÄ HYVÄ ! 15.02.2007 Keskiviikon hyvä uutinen oli se, että eduskunta hyväksyi työelämän kehittämiselle lisää mahdollisuuksia antavan YT-lain uudistuksen. HYVÄ! Onneksi kokoomuksen ja Suomen Yrittäjien vesittämispyrkimykset eivät onnistuneet siirtämään lakiuudistuksen käsittelyä yli eduskuntavaalien, sillä yleensä kun pitkistyy, niin mutkistuu .. YT-lain uudistamiselle oli suuri tarve, jotta työntekijöille voidaan antaa mahdollisuuksia työpaikkansa ja työelämän aitoon kehittämiseen. Tähän asti YT-laki on koettu irtisanomismenettelyn 'raamina' - ja syystä. Nyt uudistetun lain odotetaan luovan pohjaa yritysten ja työllisyyden menestymiselle yhteisen laajemman toiminnan kautta - työnantaja ja työntekijät yhdessä. Tuo menestyminen tosin edellyttää työnantajilta lain noudattamista .. Uutisten huono osuus oli se, että kokoomus koittaa taas ponnekkaasti nostaa Suomen Yrittäjiä neuvottelupöytään päätettäessä työehtosopimuksista. Kristillisdemokraatit ja persu-puolue tukevat luonnollisesti tuota käsittämätöntä tavoitetta. Kun tuoreeltaan olemme julkisuudessa kuulleet Yrittäjien puheenjohtajan Eero Lehden haluavan poistaa kokonaan työehtosopimukset ( ja luottamusmiehet), herää kysymys mistä moinen neuvottelijaporukka sitten pitäisi päästää sopimaan? Lisäksi yrittäjäjärjestöllä (päin vastoin kuin EK:lla) ei ole lainkaan vastapuolta, jonka kanssa sopimuksia tosiasiassa voisi neuvotella - ?! Tässä täytyy myös todeta se tosiasia, että kaikissa merkittävissä työelämän lakiuudistuksien valmisteluissa on viime vuosina ollut mukana Suomen Yrittäjien edustus. Tähän kohtaan sopii siis huonosti Suomen Yrittäjien itku siitä, ettei järjestö muka pääse osallistumaan Puheenjohtajan terveiset SAK.n valtuuston syyskokouksesta 24-25.11.2006. (SAK:n valtuuston 1 varapuheenjohtaja) SAK:n valtuuston syyskokous 24-25.11.2006 sujui suhteellisen "leppoisissa" merkeissä, olihan peräti 84 jäsentä ( yht. 120) ensimmäisessä valtuuston kokouksessaan. Puheenvuoroja käytettiin kuitenkin paljon, yleiskeskustelussa peräti 47 kpl - joka selvästi kertoo meillä olevan paljon tekemistä yhteiskunnan- ja työelämän kehittämisessä. Kuten julkisuuteen tulleesta valtuuston päätöslausumasta käy ilmi, puheissa nousi esille sopimusyhteiskunnan tärkeä merkitys. Syystä peräänkuulutettiin yritysten yhteiskuntavastuuta sopimusosapuolena ja työnantajien sitoutumista työelämän kehittämiseen ja työntekijöiden kouluttautumismahdollisuuksista huolehtimiseen. Pätkä- ja muut epätyypilliset työsuhteet eivät ole sen paremmin työntekijän, kuin tämän yhteiskunnan etu. Vain kokoaikaiset työsuhteet turvaavat yksilön toimeentulon ja sitä kautta yhteiskunnan palvelurakenteiden säilymisen verotulojen ja ostovoiman kehittymisen myötä. Valtuusto otti voimakkaasti kantaa myös kevään eduskuntavaaleihin ja äänestämisen tärkeyteen. Jotta ammattiyhdistysliikkeen äänellä on myös tulevaisuudessa kantavuutta, tulee jokaisen palkansaajan käydä äänestämässä eduskuntavaaleissa, valtuusto linjasi. Puheenjohtajana toimiminen ensimmäisessä valtuustossa oli mielenkiintoinen tehtävä, jolle jatkoa seuraa huhtikuussa SAK 100 vuotta juhlavaltuustossa Tampereella. Siellä valtuustokokouksen luonne tulee olemaan juhlallinen ja sisällöltään kuluneen sadan vuoden toimintaa kunnioittava. Eikä syyttä, sillä työntekijän asema ja oikeudet ovat muuttuneet olennaisesti paremmiksi SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen työn ansiosta. Toukokuun kevätvaltuustossa tullee vastaavasti syntymään vahvaa keskustelua seuraavan syksyn sopimuskierroksen sisällöstä tavoitteineen. Uskallan povata valtuuston asettavan voimakkaita konkreettisia vaatimuksia sekä työelämän laadulliselle kehittämiselle, että palkankorotuksille. Niille vaatimuksille onkin selkeä oikeutus monen maltillisen tupo-ratkaisun jälkeen talouskasvun jatkuessa hyvänä edelleen. Myös työelämän kehittämistä laadullisissa kysymyksissä on työnantajapuolen hoidettava huomattavasti nykyistä paremmin. Tekemistä yhteiskunnallisten- ja palkansaajien asioiden edistämiseksi on paljon myös valtuuston kokousten välillä, joten työn täyteinen talvi tässä on alkanut. Talvelta se tosin alkanee tuntumaan vasta sitten, kun maahan on saatu lumipeite ja pääsee hiihtoladulle. Ammattiyhdistysterveisin Ritva Suomalainen Edellinen sivu    Sivun alkuun    Tulosta